Historia

Edellinen kausi oli päättynyt isoon pettymykseen. Karsinnassa oli tullut lunta tupaan ja motivaatio piti hakea jälleen uuteen Kolmosen kauteen. Joukkue kuitenkin saatiin pidettyä hyvin kasassa ja oman pelitavan toteuttaminen alkoi näkyä kentällä heti talvesta lähtien. Kauden 2011 tiivistelmässä pidettiin perättäisten voittojen ennätystä vaikeana rikkoa, mutta sitä se ei vuoden 2012 joukkueelle ollut, vaan voittoputki tuplaantui. Sarjassa pelattiin 22 ottelua, jotka uskomattomasti päätyi kaikki Pallokerhon voittoon. Puhdas peli sarjassa kuin sarjassa on erittäin kova suoritus. Tänä vuonna Kolmosen lohkovoittajat nousivat suoraan, joten PKKU juhli kauden päätyttyä ansaittua nousua, vaikkakin HyPS pelasi myös erittäin vahvan kauden. Kaudesta muistetaankin juuri kärkikamppailut HyPSiä vastaan, sillä niissä oli vastakkain lohkon selkeästi parhaat joukkueet, joista kumpikin haki tosissaan nousua. Ensimmäinen ottelu oli tasainen ja PKKU nousu voittoon vasta aivan viimeisellä minuutilla isojen vaikeuksien jälkeen. Toinen ottelu olikin Pallokerho parhaimmillaan. HyPSin vieraana PKKU ei päästänyt kotijoukkuetta peliin ollenkaan kiinni ja loistavan esityksen jälkeen nousu alkoikin jo koputella ovelle. Kauden aikana osallistuttiin myös neljään Cup-kilpailuun. Suomen Cup -retki tyssäsi talvella karjaalaisten toimesta. Muut kolme Cup-kilpailua olivat tarkoitettu Kolmosen ja sitä alempien divisioonien joukkueille. Näissä kilpailuissa Pallokerho pärjäsikin loistavasti, mutta ihan maaliin saakka ei päästy missään, vaan jokaisessa kilpailussa tiputtiin Cupin lopulta voittaneelle joukkueelle. Karvain pettymys oli Uefa Regions Cupin finaali, jossa häviö tuli, vaikka suurin osa ottelusta pelattiin ylivoimalla. Voittajalle oli tarjolla matka Euroopan lopputurnaukseen. Ehkä tämä katkera tappio kuitenkin antoi sisua itse sarjaan, joka olikin kauden päätavoite ja josta suoriuduttiin täydellisesti. Vastaavaa vuotta voi olla vaikea ihan heti Pallokerhon mukana kokea.

Sarjataso: Kolmonen
Päävalmentaja: Panu Turpeinen
Puheenjohtaja: Mikko Bergman

• Ottelut ja tulokset

Jälleen Kolmosessa. Kauden alla tehtiin isoja muutoksia. Hyvin pari vuotta aikaisemmin alkanut yhteistyö FC Viikinkien kanssa ei edellisenä vuonna enää tuottanut haluttuja tuloksia ja sitä ei jatkettu. Valmennuksessa vastuun otti Panu Turpeinen, joka oli tehnyt todella mallikasta työtä juniorivalmennuksen parissa ja kehittänyt sekä valmennusta että pelitapaa Pallokerhonkin taustalla. Joukkueen pelaajistossa kävi tuuletus ja nuorennusleikkaus, sillä koko pelaajisto vaihtui oman juniorikoulun tuotteiksi; tosin keväällä saatiin vahvistukseksi kolme brasilialaista taituria. Nuoren joukkueen "kokeneimmat" pelaajat olivat n. 24 vuotiaita ja heidänkin taustat olivat Pallokerhossa ja alueen junioriseuroissa. Talvikauden aikana joukkueen peli kehittyi mallikkaasti ja kauden alla odotukset ja tavoitteet olivat yhä selkeämmin yksinkertaisesti sarjanousu. Jo avauksessa tiedettiin, että se tulee olemaan erittäin vaikeata, sillä lohkovoiton lisäksi karsintakin piti hoitaa. No, ensimmäisen joukkue hoiti ylivoimaisesti, mutta jälkimmäisessä tuli ongelmia, kun yksi kauden huonoimmista peleistä osui karsinnan ensimmäiseen osaan. Toisen osan hieno kiri ei riittänyt, sillä Pallokerhon toiveet noususta upotettiin viime hetken rangaistuspotkussa. Kausi opetti kuitenkin paljon nuorelle joukkueelle ja sitä kokemusta ammennetaan tulevina vuosina; toivottavasti jo seuraavana vuonna nousun merkeissä. Hyvin menneestä sarjasta kertovat myös ennätykset, joita kaudella saavutettiin: Eniten peräkkäisiä voittoja (11) ja eniten maaleja kauden aikana (Lucas Pessanha, 24). Näitä ennätyksiä on vaikea rikkoa.

Sarjataso: Kolmonen
Päävalmentaja: Panu Turpeinen
Puheenjohtaja: Mikko Bergman

• Pelaajatilastot
• Joukkueen kokoonpano

Kolmas kausi Kakkosessa ja kolmas valmentajan vaihto putkeen. Husu siirtyi KäPaan ja PKKU:n valmentajaksi tuli Lohjalta Mika Johansson yhdessä Petri Haapimaan kanssa. Myös joukkueessa tapahtui muutoksia parin runkopelaajan lähdettyä jäähdyttelemään sarjaporrasta alemmaksi. Talvikausi sujui kuitenkin tuloksellisesti melko hyvin (mm. voitto Ykkösen FC Viikingeistä), eikä sarjakaudenkaan alku huono ollut. Joukkue oli kuitenkin kokemattomampi ja alkukauden peliesityksillä ei enää kerättykään pisteitä haluttuun malliin. Samaan syssyyn osui parin tärkeän pelaajan loukkaantuminen ja kierre oli valmis. Peleihin lähdettiin "pakkovoitto" mielessä ja tämä näkyi siinä, että peliesitykset olivat varsin jäykkiä, eikä vapautuneesta pelistä ollut tietoakaan. Laivaa ei enää saatu käännettyä ja vasta putoamisen alettua olemaan melko varmaa, alkoi peliesitykset parantua. Parantuneista esityksistä huolimatta joukkueen henkinen lukko näkyi siinä, että koko syyskaudella ei saatu tasaisista peleistä ja hyvistä johtoasemista huolimatta yhtään voittoa. Kolmoseen palaaminen oli vääjäämätöntä ja kauden otteluiden tulokset jäivät elämään toivottavasti pitkäksikin aikaa joukkueen negatiivisissa "ennätyksissä". Niitä ennätyksiä ei ole tarve enää rikkoa.

Toiseen Kakkosen kauteen lähdettiin jälleen "lomalta" palanneen Pekka Husun johdolla. Pekka saatiin takaisin valmentajaksi sen jälkeen, kun Mika Halmetniemi siirtyi FC Lahden organisaatioon. Kausi oli jälleen tasainen ja tällä kertaa Pallokerho taisteli pitkälti koko kauden keskikastin yläpäässä ja lopputuloksena olikin loistava viides sija. Joukkue oli hieman muuttunut, mutta ensimmäinen vuosi Kakkosta oli kasvattanut omista junioreista jo runkopelaajia ja se näkyi kentällä. Peli sujui ja henki oli päällä alusta loppuun, joka tarkoitti sitä, että pisteitä tuli tasaisesti läpi kauden, eikä suurempia notkahduksia nähty. Tästä huolimatta sarjapaikan teoreettinen uusiminen kesti aivan loppumetreille asti, sillä putoaminen jäi kuuden pisteen päähän. Kakkosen A-lohko kun oli tänäkin vuonna erittäin tasainen.

Ensimmäinen vuosi Kakkosta. Joukkueen nousuun valmentanut Pekka Husu jäi pitämään sapattivuotta ja uudeksi valmentajaksi löydettiin Mika Halmetniemi. "Hale" piti talven aikana treeneissä kovaa vauhtia ja taisteluasenne oli kunniassa. Tätä kaikkea tarvittiin sitten kauden aikana. Alkuun pelilliset palaset eivät vielä olleet niin kohdallaan, että pistepussi olisi huomattavasti karttunut, mutta asenne kuitenkin oli kohdallaan ja kesän kynnyksellä tämä alkoi näkyä pisteidenkin valossa. Joukkuehenki ja meininki kasvoi entisestään pistepussin mukana ja loppukausi olikin hienoa aikaa. Tasaisessa sarjassa ei ollut varaa antaa siimaa yhdessäkään ottelussa ja vaikka Pallokerho olikin viivan yläpuolella pitkälti koko syyskauden, niin putoamispeikko kuitenkin kummitteli koko ajan suhteellisen lähellä. Loppujen lopuksi sarjasta joutuikin putoamaan isolla 31 pisteen pistemäärällä. Pallokerhon 35 pistettä riitti kahdeksanteen sijaan, mutta sarjan tasaisuudesta kertoo, että putoaminen oli melkein yhtä lähellä kuin neljäs sija. Kaudelta muistetaan mm. Peke Huuhtasen hienot 19 maalia sarjassa sekä suurimmat voitto- ja tappio marginaalit (PKKU - Rakuunat 10-0 ja Klubi-04 - PKKU 0-7), jotka PKKU oli kokenut sarjahistoriansa aikana.

Kakkossijaan päättyneen 2006 kauden jälkeen PKKU lähti vuoteen 2007 pitkälti samoilla eväillä; tosin nousu oli tällä kertaa jo täysin yksiselitteinen tavoite. Pekka Husu jatkoi hyvää työtään ja joukkueessa ei tapahtunut isoja muutoksia. Yhä isompaa roolia tosin näyttelivät edelliskauden A-juniori-ikäiset pelurit, jotka nousivat yhä tärkeämpään rooliin ja avauksen paikoille. Kausi sujui alusta alkaen varsin mallikkaasti ja joukkue etenikin tappioitta koko sarjakauden. AC Vantaa tosin tarjosi hyvää vastusta kärkipään taistelussa, mutta Pallokerhon nousukarsintapaikka alkoi varmistua viidenneksi viimeisessä ottelussa, joka oli juuri AC Vantaata vastaan. Ottelu päättyi tasan ja PKKU eteni kohti lohkovoittoa. Kakkosen karsintalohkoon tulivat mukaan HIFK, BK-46 ja ÅIFK. Neljän joukkueen karsinnassa oli tarjolla kolme paikkaa Kakkoseen. Tiukat karsinnat alkoivat karjaalaisen BK-46:n vieraana, jossa tasainen ottelu päättyi PK Keski-Uusimaan niukkaan 1-0 vierasvoittoon. Tämä tulos antoi hyvät lähtökohdat seuraavaan HIFK-otteluun Tuusulassa, jossa 2-2 tasapeli riitti varmistamaan nousun kummallekin joukkueelle. Viimeinen merkityksetön ottelu ÅIFKin vieraana päättyi tappioon, mutta siitä huolimatta Pallokerho oli tehnyt edelleen voimassa olevan seuraennätyksen peräkkäisten tappiottomien otteluiden määrässä (25 ottelua, kun huomioon ottaa vuoden 2006 lopun). Muita kauden aikana tehtyjä joukkue-ennätyksiä olivat mm. eniten peräkkäisiä otteluita ilman päästettyä maalia (4) ja suurin voitto (0-13, Suomen Cupissa Kasiysiä vastaan).

Vuosi 2006 oli historiallinen ensimmäinen kausi Pallokerho Keski-Uusimaalle. Joukkueeseen liityi pääosin KP-75:n ja TuPSin kolmosdivarijoukkueiden innokkaimmat pelaajat ja mukaan saatiin myös pari vahvistusta ja paluumuuttajaa. Vaikka kausi oli ensimmäinen ja pelaajat hieman tuntemattomia toisilleen, asetettiin tavoitteeksi nousu Kakkoseen parin kolmen vuoden sisällä. Kausi lähtikin loistavasti liikkeelle hyvää työtä tehneen valmentaja Pekka Husun johdolla ja nousutavoite näytti realistiselta pitkälle syksyyn. Kauden toinen tappio tuli kuitenkin pahassa paikassa syyskuussa, kun kautta oli jäljellä enää neljän pelin verran. Tasapisteissä lohkon kärjessä PKKU:n kanssa ollut Lahden City Stars tuli vierailulle Kalevaan yli neljänsadan katsojan eteen. Suuri yleisö ei kuitenkaan vierailijoita hämännyt, vaan 2-0 voitto povasi lahtelaisille lohkon voittoa ja nousukarsintapaikkaa. Vuosi oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut ja näytti, että seuralle on alueella selkä tilaus.